Siirry pääsisältöön

Tekstit

Turkki - Antalya

Päätin palkita itseni vuoden puurastuksen jälkeen rantalomalla. En ole päässyt kunnon aurinkorantalomalle ikuisuuksiin. Palloittelin Bulgarian, Turkin ja Kreikan välillä mutta Turkki voitti edullisuutensa ja lämpötilojensa takia. Meiltä saa töistä 25 plus 8 päivää lomaa vuodessa, ja sillä pääsee ihan mukavasti lomailemaan. Yleensä mulla on enemmän lomaa kuin rahaa mennä lomalle. Toisin kuin suomessa, lomaa ei saa yleensä ottaa kuin kaksi viikkoa yhteensä putkeen. Eli hirveän kauas ei reissuillaan kerkeä. Päätin lähteä Antalyaan, koska löysin lennot 130 eurolla Lontoosta. En tiennyt kohteesta juuri mitään muuta kuin että siellä on ranta. Tiesin Johanna Tukiaisen keikkailevan sen sijaan Alanyassa. En tiedä menikö arpa juuri oikein. Varasin koko viikon itselleni All inclusive hotellin 170 eurolla joka paljastui lopulta turhakkeeksi koska ruoka oli niin edullista hotellin ulkopuolella. Hotellin altaalla kävin viihtymässä kerran. Mutta tulipa koettua kuitenkin loputon jälkiruokabaari. M
Uusimmat tekstit

Maailman paras hetki.

Kuusi viikkoa duunia takana ja kesä on melkein ohi. Pari viikonloppua takaperin vietin 31-vuotis syntymäpäivääni ja kaikki meni tosi hyvin. Pillahdin itkuun vain kerran! Kävin myös ensimmäistä kertaa englannissa festareilla. Oli kyllä hauska päivä. Kööri Sunfall festareilla Viimeviikolla kävin Brightonissa ystäväni Lotan kanssa ja se oli aivan ihana paikka. Brighton sijaitsee Englannin etelärannikolla ja oli lomanviettopaikka jo 1700-luvulla. Lontoosta Brightoniin menee reilu tunti junalla. Kävimme Lotan kanssa kävelemässä 10km Devils Dyke- nimiselle maisemapaikalle ja sen jälkeen hengailimme Brightonin rantakadulla. Brightonin riittää helposti päivä, se ei ole mikään iso paikka mutta todella kaunis ja rento. Itse viihtyisin Brightonissa helposti kauemminkin ja aloinkin katsoa mielenkiinnosta töitä sieltä. Työtilanne sairaanhoitajille oli kuitenkin aikalailla vanhustenhoito-painotteista. Eli ihan heti en ole Brightoniin muuttamassa, nyt kun töissäkin on alkanut kulkemaan mukav

Häähommia ja uusia duuneja

Palasin juuri Suomesta maailman ihanimmista häistä! Oli aivan ihanaa keskeyttää raskas alkukesä lähtemällä käymään Kainuussa! Ilma oli kuin morsian. Morsian ylipäätänsä oli superkaunis ja sulhanen komea. Morsiuspari Melissa ja Jaakko sai toisensa ja harva silmäpari säilyi kuivana. Tutustuin morsiameen ja sulhaseen asuessani Balilla ja olemme siitä asti pitäneet yhteyttä. Olin todella otettu että sain olla osana tätä hienoa päivää ja heidän rakkauttaan. Parasta oli myös nähdä oma bali-gang Suomessa ja Balilta tullut Indonesiavahvistus.   Vaikka häät olivat kuinka ihanat, kyseessä oli vain mini reissu Suomeen. Pian täytyi palata taas Lontooseen tekemään töitä. Aloitin pari viikkoa sitten Portlandin sairaalassa naistentautien poliklinikalla. Portlandin sairaala on Englannin isoin yksityinen lasten ja naisten sairaala ja sijaitsee ihan Lontoon ytimessä. Naistentautien poliklinikalla tutkitaan ja hoidetaan erilaisten gynekologisten ongelmien mm. vuotohäiriöiden, alavatsakipujen j

310 km Santiago De Compostelaan

Saavuin lopulta sitten Santiago De Compostelaan. Uskomatonta, mutta totta. Viimeiselle päivälle oli 19kilometriä mikä meni todella rattoisasti ja olinkin Katetdraalilla jo puolenpäivän aikaan. Kävin hakemassa todistukseni ja olin sitten virallisesti pyhiinvaeltaja. Illalla otimme iisisti ystävien kanssa kuunnellen livebändiä ja juoden aivan liikaa viiniä.  7 km matkaa jäljellä! Reissu on nyt takana ja olen palannut koti-Lontooseen. Lontoossa minua odotti uusi työpaikka ja muutto. Täällä istun nyt muuttolaatikoiden keskellä ja pohdin mennyttä reissua. Aloin jo vähän tottua Camino-elämään: aikaisiin nousuihin, ihanaan aamukahviin ja huoneen jakamiseen kymmenien ihmisten kanssa, ihanaan kuumaan suihkuun sekä sen jälkeen omaan makuupussiin kömpimiseen.  Todistetusti pyhiinvaeltaja! Reissu voitti suurimman osan matkoistani ihan 6-0. Ei niitä voi edes verrata. Luulen, että koska olen matkustanut niin paljon, että en ole pitkään aikaan saanut oikeaa haastatta matkus

Palas de rei - Ribadiso - O Pedrouzo

Viimeiset päivät ovat menneet lugnisti seuraten espanjalaisryhmiä. Kaikilla 100km vaeltajilla näyttäisi olevan energiaa vaikka muille jakaa. Ite latasin tänään vähän Antti Tuiskua ja Popedaa kännykkään kun alkoi jo musalistat vähän kyllästyttää. 6-9h kävelessä kerkeää kuunnella kaikenlaista. Olen kuunnellut myös monta tuntia podcasteja ja oppinut mm. Silikoonirinnoista, käkikelloista, empatiasta ja vieraankielen syndroomasta. Aurinko on myös taas muistanut meitä eikä ole enää tarvinut hanskoihin koskea.   Huomenna saavun Santiago De Compostelaan. Aika on mennyt älyttömän nopeasti. Tuntuu että hetki sitten vasta laitoin rinkan selkään. Me ollaan nyt Tepan kanssa ihan hyvissä väleissä taas. Huomenna on jäljellä muutenkin vain n.19km ja sen pitäisi mennä mukavasti. Pari rakkoa olen taas saanut ihmeellisiin paikkoihin ja olen joutunut linkuttamaan ajoittain. Kun pääsen kaupunkiin aion ottaa jalkahieronnan heti kun mahdollista vaikka varpaani ovat tällähetkellä aivan kamalat, rak

Fonfria- Sarria - Portomarin

Viimeiset päivät on vaan sadellut. Olen yrittänyt pitää mieleni virkeänä laulamalla lauluja kaikilla aakkosilla. Siihen saa helposti tunnin kulumaan kun ei keksi B-kirjaimella kuin BOOMKAH-BOOMBOOMKAH. Kaikki vaatteeni ovat olleet läpimärkiä ja olen joutunut ostamaan hanskat ja pipan että olen pysynyt lämpimänä. Miksei kukaan kertonut, että Espanjassa on kylmä?    Olen kävellyt yli 200kilometriä. En uskonut sen olevan mahdollista vielä viikko sitten. Nyt ollaan kuitenkin jo voiton puolella.   Tänään Sarriasta lähti kasa vielä valkoisia lenkkareita ja itse nukuin pommiin. Lähdin talsimaan porukan mukana. Yhtäkkiä vasemmalla oli lato jossa Maria - Espanjan mummu tarjoili munkkia kaikille vaeltajille. Espanjalaiset ovat niin ihania.    Mistä tunnistaa, että on tulossa uuteen kylään? Ensimmäisenä haisee lehmän paska. Sitten näet kanat. Välillä tunnen olevani blairwich projektissa kun kylät näyttävät toistensa kopioilta ja ihmiset toivottelevat "buen Caminoa" vaeltajille.   Tiedän

Ambasmestas

Tänä aamuna lähdin normaaliin aikaan reissuun 5.30 ja viiden minuutin jälkeen alkoi satamaan kaatamalla vettä. Siinä sitten käveleskelin eteenpäin kun tajusin että vatsani alkoi kierrellä mukavasti. Kaduin heti eilen kylällä täyttämääni vesipulloa ja oksensin kolme kertaa tien viereen. Ei siinä muu auttanut kun jatkaa matkaa koska olisin pian läpimärkä. Siinä kokkaloin itseni seuraavaan kylään ja siellä vessaan. Loputkin patongista päätyi ylös vatsalaukusta. No sitten miettimään, että mitäs tässä tilanteessa nyt tehdään. Olo ei ollut kaamea mutta mahdollinen ripuli pelotti. Mietin että otanko taksin vai mitä. Päätin sitten kuitenkin, että jatkan seuraavaan kylään ja pohdin siellä enemmän asiaa.   Kylään päästyäni olin jo kävellyt kymmenen kilometriä ja päätin juhlistaa sitä appelsiinimehulla joka pysyi kuin pysyikin masussa. Siitä virkistyneenä ajattelin, että jos jaksan vielä 5kilometriä niin saan mennä nukkumaan. Saldoksi jäi siis tänään säälittävät 17km mutta siitäkin viisastuneena.